Aina silloin tällöin joku aikuinen bloggaaja kirjoittaa blogissaan siitä kuinka älytön harrastus muotibloggaaminen on. Että tuntuu aivan älyttömältä ottaa kuvia itsestään ja julkaista niitä netissä. Että täyttyy lopettaa koko touhu, sillä vaatteista ja ulkonäöstä kirjoittaminen on teinien juttu.
Ja pah, sanon minä!
Yleensä niillä isommilla ihmisillä on rahan lisäksi enemmän itsevarmuutta oman tyylin toteuttamiseen. Ehkä kiinnostus itsensä kuvaamiseen ja esittelyyn ei ole yhtä huipussa kuin nuoremmilla, mutta laatu korvaa tässäkin asiassa määrän. Itselleni blogeissa ei tärkeintä ole ne ostokset tai menemiset, pidän blogeista joissa esitellään asuja ihmisen päällä ja elämää ihmisen ympärillä.
Ja miksi oikeasti monet pitävät ulkonäköön liittyviä asioita turhina? Johtuuko se siitä, että ulkonäöllisistä asioista kirjoittavat useimmiten naiset. En ole lukenut yhdenkään miehen kirjoittamasta blogista samanlaisia pohdintoja harrastuksensa turhuudesta.
Minä ainakin myönnän pitäväni blogistani. Se, että saan jakaa vaatteisiin ja kosmetiikkaan liittyvät ajatukseni sellaisten ihmisten kanssa, joita se kiinnostaa, on minusta fantastista. Se, että saan inspiroitua ja inspiroida on minusta vielä fantastisempaa. Jollain tapaa nautin myös itseni kuvaamisesta, ainoa asia mikä harmittaa, on se, etten alunperin alkanut bloggaamaan päättömänä. Joskus kuvatessa meinaa mennä hermot kun on niin monta liikkuvaa osaa, jotka pitää saada asettumaan asiallisesti kuvaustilanteessa. Ja suurimpia hankaluuksia tuottaa se naama. Onnekseni tajusin jossain vaiheessa, että jos sadannessakaan kuvassa ilme ei kelpaa ruova perfektionistille, sen pään voi leikata pois.
Ajaittain hankaluuksia tuottaa myös inspiroituminen. Se, että jaksaa raahata itsensä koneen äärelle, kuvien ottamisesta puhumattakaan. Kun on muutakin elämää, tumtuu kivien ottaminen mahdottomalta. Kamera saattaa kulkea monta päivää kasissa mukana ilman, että ottaa yhtään kuvaa. Kun ei vaan jaksa. Ja toisinaan niitä kuivia tulee napsittua ja mutta sitten ei jaksakaan kirjoittaa. Sillä se vie aikaa. Yllättävän paljon. Etenkin kun välillä pitää tehdä iltapalaa, laittaa lapset nukumaan ja ulkoiluttaa koira.
Ja sekin harmittaa, että kuvaa ja kirjoittaa ja sitten kukaan ei kommentoi.
Sillä en minä ihan pelkästään itselleni naitä juttuja kirjoita. Yksinpuheluun sopisi suljettu blogi. Sellainen joka ei ole blogilistalla tai missään muussakaan julkisessa jaossa.
Niin siis. Se pointti oli, että vaikka ollaan isoja ja aikuisia, niin ei olla kuitenkaan tosikkoja. Muoti on oikeasti hauska harrastus, oikein harrastettuna se saatuttaa luontoa vähemmän kuin formulat ja vahingoittaa ruumista vähemmän kuin alkoholi.
.JPG)
+%E2%80%93+Kopio.JPG){kind=small}
