Sadun taikaa

Missä mä oon?

2011-12-14T23:09:00.000+02:00

Ensin hävisi pipo,

(se saattaa olla kotona, en ole varma, en ole jaksanut etsiä)

sitten hävisivät hanskat

(ne luultavammin ovat autossa, en ole jaksanut käydä katsomassa)

ja tänään huomasin, että olen jättänyt neuletakkini työvaatekaappiin.

Ainakin toivon niin.

Alan pikkuhiljaa taipua mieheni kannalle, joku päivä hävitän itsenikin.

(Olen kyllä senkin tehnyt muutaman kerran, mutt aiana löytänyt takaisin. :D )

No niin

2011-12-01T19:09:00.001+02:00

Niinhän siinä taas kävi, että vaikka kuinka yrtitin, vähän taas venähti. Ehkä minun pitää lakata yrittämästä tässäkin asiassa, niin homma hoituu.

Vaatetuksessa rulettaa edelleen harmaa, jota yritän piristää jollain muulla värillä. Ei niin, että piristystä kaipaisin, lähinnä haluan erottua asfaltista.

Loppukevennyksenä muutama sitaatti jotka työpaikkalehdestämme (vai miksi niitä ikinä kutsutaan) löysin ja joilla hauskutan itseäni yhä uudestaan ja uudestaan;

SANELUMOKAT

Kuvataan seuraavalle kerralle tullessa myös kädet ja pyydetään potilasta tuomaan alkuperäiset kädet vertailua varten mukaan.

Potilas ehtinyt häipyä ennen vastaanotolle pääsyä, röntgenkuvat kuitenkin pysyneet hyvin paikoillaan.

Äidin mukaan myös vanhemmat olleet pieniä lapsina.

Tänään jalkapallopelissä hypännyt maalivahdin yli ja kaatunut vasemman olkapäänsä takia.

Kantapää-polvikävely onnistuu.

Edelleen kuitenkin potilas herää useita kertoja viikossa.

Erään juhlan anatomia

2011-11-23T18:05:00.001+02:00

Olen pahoillani poissaolostani. Olen kyllä ajatellut, mutta en ole kyennyt. Sain kauhean taudin, joka vei minut sängyn pohjalle. Ja tautiin saamani lääkkeet pahensivat tilannetta aluksi vielä enemmän.

Viime viikonloppuna oli menoa kerrakseen, sillä olin kolmilla syntymäpäivllä. Yhdet tasavuotiset, yhdet pienen miehen ja yhdet vähän isomman miehen.

Juhlista ei ole hirveästi kuvia, mutta tässä jotain rippeitä.

ulkotakki

ulkokengät

kenkäpussi

sisäkengät

Olen aivan totaalisen rakastunut tuohon kenkäpussiiin. Etenkin näillä marraskuun kurakeleillä siinä saa mitä mainioimmin kuljetettua pikkukengät juhliin puhtaana ja ehjänä.

Syksy - mikä ihana tekosyy hankkia uusi pipo

2011-11-07T18:42:00.000+02:00

Tämänkin - melkein vapaapäivän olen kuluttanut tehden kaikenlaista hyödytöntä hyvässä seurassa.

Tänä syksynä olen innostunut harmaasta. (Viime syksynä (tai sitä edellisenä) olin innostunut ruskeasta.) Haluni pukeutua harmaaseen on melkein ylitsepääsemätön. Pakkomielteinen jopa.

Siksi minun oli ai-van pak-ko ostaa harmaa pipo jonka löysin kaupan hyllyltä. Se suorastaan huusi nimeäni. Harmikseni missään kaupassa ei ole ollut yhtä äänekästä harmaata saapikasparia. Vuosien etsinnästä huolimatta...

Vapaapäivän saldoa

2011-11-02T14:38:00.000+02:00

Minulla on tällä viikolla neljä vapaapäivää (mikä on ihan hyvä, sillä vapaat ovat viime aikoina olleet kortilla ja patterit ovat hieman tyhjät).

Olen kuluttanut aikaani maleksimalla kaupungilla, kiertämällä kaikki kaksi paikallista kirpparia ja koluamalla muutaman vaateputiikin.

Koska en erityisesti etsinyt mitään, kauppojen tarjonta vaikutti tosi tylsältä. Kirpparilta sen sijaan käsiini sattui taas oikea helmi. Kenkäpari, joka näytti hyvältä, sopi jalkaan ja hintakin miellytti silmää.

Voiko vappapäivältä enempää vaatia...

Pikkujoulukengät

2011-11-02T07:51:00.000+02:00

Marraskuussa alkaa virallisesti pikkujoulukausi ja vaikken mitenkään tosissani etsinyt uusia pikkujoulukenkiä, olin kuitenkin pakotettu ostamaan nämä kaunokaiset kun ne eteeni sattuivat.

em ai see kei ii wai em ou juu es ii

2011-10-30T20:09:00.000+02:00

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että olen ostanut muutaman käytännöllisen vaatteen JA käyttänyt niitä muuallakin kuin kotona.

Olen tullut niin ~~laiskaksi~~ mukavuudenhaluiseksi, että esim. koiraa ulkoiluttaessani haluan jotain pikaisesti päällepuettavaa. Siksi olen hankkinut muutaman vaatteen, jotka pystyy pukemaan nopeasti ja näyttävät silmääni hauskoilta. Kuten tämä MIKKI HIIRI-huppari.

Innostunutta onnea

2011-10-29T18:20:00.000+03:00

Kuinka moni tietää (tai jopa muistaa) Mikko Mallikkaan? Tuo pulipäinen heppu ei kuulunut lapsuuden suosikkeihini, hyvä jos tiesin hänen olemassaolostaan. Kuitenkin jostain syystä kymmenisen vuotta sitten innostuin hänen tekemisistään.

Voitte siis kuvitella innostumisen ja onnen tunteen jonka koin nähdessäni tämän paidan. Eihän se Mikko ole, mutta aika läheltä liippaa.

Innostuin lapsenomaisesti myös työmatkalla nahdessäni tien laidassa kolme violettia apilaa. Sieltä ruskeansävyisten lehtien seasta ne loistivat niin kirkkaina, että minun oli pakko pysähtyä ottamaan niistä kuva.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

2011-10-28T00:06:00.000+03:00

Olen täällä taas kerran.

Ei liene enää mikään uutinen. Yritän tälläkin kertaa tehdä tästä tavan, katsotaan kauanko se kestää. Toivon, että pitkään.

Lähtökohdat ainakin tuntuvat paremmilta kuin pitkiin aikoihin; jaksan jopa nykyään tehdä muutakin kuin töitä ja yrittää pysyä hereillä. Ja kun olen herännyt taas elämään, palan halusta jakaa osan siitä taas muiden kanssa.

Kaksin aina kaunihinpi

2011-06-28T20:42:00.000+03:00

Eli kun et osaa päättää, ota molemmat. Ei sitten ainakaan harmita, että se toinen väri jäi kauppaan.

Olenko muuten ainoa, joka kaipaa jo syksyä? Vaikka nautinkin lämmöstä enemmän kuin sanoilla pystyn kuvailemaan, sieluni huutaa syksyä.

Keksimisen sietämätön vaikeus

2011-06-22T21:14:00.013+03:00

Melko tavallinen vapaapäivä takana; tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta minä mieluummin pistän päälle kukkamekon ja ulkolutan koiraa lähipusikoissa.

Ja syön.

Grillattujen lisäksi kesän ykkösruokia on pyttipannu. Itse tehtynä tietenkin ja ilman perunaa. Tällä kertaa pannule päätyi nakkeja, sipulia ja kananmunaa. Koristeeksi pippurirouhetta ja ruohosipulia.

Ja jälkkäriksi marjoja suoraan torilta.

I Don't Support the Team

2011-06-21T22:14:00.001+03:00

Sanotaan, eetä korkkarit antavat nostetta koko olemukselle ja itseluottamukselle. Huomasin taannoin sen paikkansapitävyyden laittaessani jalkaan lättäpohjaiset Converset.Kengissä sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta yhdistettyäni ne pappahousuihin, en tuntenut oloani kovinkaan hyväksi. Lähinnä olisin halunnut vajota maan alle tai ainakin lähteä kotiin.

En kuitenkaan paennut itkien vaan kohtasin rihkeasti haasteet jotka vastaani tulivat. Eli muutamassa putiikissa alkaneet alennusmyynnit.

Saldo niistä oli huono, kuten yleensä. Ostin vain yhden normaalihintaisen topin.

2011-06-20T01:27:00.000+03:00

Kesä.

Tuo kauniiden kukkamekkojen, keveiden korkokenkien ja värikkäiden huulipunien aika.

Mekko

Huulipuna

Kengät

Tai olisi, jos ei sataisi koko ajan vettä.

Inhoan kylmää, haluan helteitä.

2011-06-18T23:40:00.000+03:00

Tämä oli taas niitä päiviä, kun aamulla ah, niin ihanalta näyttänyt asu muuttui illalla ei niin ihanaksi.

Vapaapäivä

2011-06-15T20:11:00.000+03:00

Kukkia ja kakkea muuta kaunista missä silmä lepää. Ja mikä parasta, aivan kaupungin keskustassa. Jos nyt jostain pitää valitta, niin oli aivan hemmetin kylmä. Ja vähän satoi vettä.

Olen viimepäivinä kunnostautunut pönötyskuvien (joita asukuviksi joissain piireissä kutsutaan) saralla.

Ensimmäinen hätäinen otos on napattu Sapokan vesipuistossa maanantaina (hiton turistit kun eivät älyä pelätä tuulta ja sadetta).

Toisessa potretissa allekirjoittanut varoo joutumasta muiden automarkettiasiakkaiden ihmettelevien katseiden kohteeksi. (Ai miten niin ei ole muka ihan jokapäiväistä kuvata itseään kaatoparkissa?)

Kolmas kuva on kotoiselta parvekkeeltamme, tänään napattu. (Ennen kuin huomasin linssin putsata lapsien jäljiltä..)

Kesämuisteloita ja muita

2011-06-12T22:49:00.000+03:00

Viikon pituinen kesälomani lähentelee loppuaan. Onneksi työviikko alkaa pehmeällä laskulla eli vapaapäivällä.

Lomani olen käyttänyt lorvimiseen, syömiseen, auringonottamiseen ja lorvimiseen. Paljon muuta ei viikossa oikein ehdikkään. Lisäksi olen tämänpäiväisen ukkossadevilupäivän kunniaksi käynyt läpi koneelle kertyneitä noin kymmentätuhatta kuvaa ja todennut, että

-pidän ötököiden ja kukkien kuvaamisesta. Ihmeellistä kyllä, olen joka kesä onnistunut kuvaamaan eri kukkalajeja.

- pidän myös kenkien kuvaamisesta. Eräästäkin viime kesänä hankitusta kenkäparista löytyi muutama kymmenen kuvaa.

- pidän kylttien ja vastaavien kuvaamisesta. Muistaakseni minulla on ollut ideoita mihin niitä käyttää, en vain juuri nyt pysty muistamaan mihin...

- sanomatta selvää lienee se, että syömisetkin olen kuvannut ennen syömistä.

- yritin harrastaa urheiluakin lomalla. Sen keskeytti lentävä luontokappale liihottelemalla lainahatulle.

SE päivä

2011-06-04T20:01:00.000+03:00

Tänä aamuna on allekirjoittaneen lisäksi moni muukin kironnut aikaista aamuherätystä. Kenenkään täysjärkisen ei pitäisi herätä vapaana lauantai-aamuna kello seitsemän herätyskelloon.

Onneksi olin suunnitellut taktiikan jo etukäteen; ylös, kahvit tippumaan, pesulle, kahvia juomaan, pukeminen, meikkaus lapset kuntoon ja autoon, koululle.

Kaikki sujui kerrankin aivan suunnitelman mukaan. Paitsi, että läikytin kahvia vähän lattialle. Sitä en ollut suunnitellut.

Hätäinen asukuva parvekkeella juhlien jälkeen feat. Arttu 14v.

Kuvan nähdessään ei voi todeta kuin että on aika astua kaapista ulos ja antaa auringon paistaa.

Juhlan jälkeen pikainen visiitti kotiin, uudet vaatteet päälle ja auto uuteen suuntaan.

Kuvassa kaunis vihreä perhonen. Siinä keskellä.

Kesä ja loma

2011-06-03T23:35:00.000+03:00

Voiko alkaavaan lomaan varustautua paremmin kuin hakemalla postista paketin.

Teeppari, jonka pariskunta on ihan kuin me. Paitsi, että minä olen blondi.

Mekko, jonka kuviot valloittivat sydämeni.

Kissoja ja korkokengät. Need I say More...

Huivi, jota voi hätätapauksessa käyttää piknikillä.

ISOT. Vihreät. Napit.

P-a-l-j-e-t-t-e-j-a

Lisää nappeja. Epäsymmetrinen leikkaus. Tämä tunika auttaa minua etenemään kauluspaitapelkoni kanssa. - Tai sitten ei. Ihana se on kuitenkin.

Neuleliivi. Akryyliä. Hieman epäilyttävää, mutta toivottavasti lämmittää kauemmmin kuin yhden kesän.

Raidalliset hihat. Ja ihan uudet. Vaikka käytettynä ostetut.

Tämän kaiken minulle tarjosi huuto.net. Huomenna toivottavasti pääsen käyttämään jotain näistä.

Voi mikä ihana ilta

2011-06-01T00:09:00.000+03:00

Heippa taas.

Pikkuhiljaa minusta alkaa tuntua, että minusta on taas tähän. Että minä taas jaksan jatkaa rakasta harrastusta, jonka on ollut telakalla jonkin aikaa.

Kun en ole yksinkertaisesti jaksanut.

Vaihtaminen osa-aikatyöstä ihan täyspäiväiseen kolmivuorotyöhön ei ollut niin kivutonta kuin oletin. Etenkin kun uudessa työssä aivokapasiteetin käyttö on aivan eri luokkaa. Viime perjantaina tunsin ensimmäistä kertaa suunnatonta onnistumisen iloa siitä, että olin osannut ja älynnyt kaiken aivan itse. En ollut unohtanut mitään epäolennaistakaan. Minulla oli vastaukset kaikkiin kysymyksiin, jopa kysymättömiin.

Tuntuu ihanalta tietää, että hallitsee asiat. Myös ne ennakoimattomat. Että tietää miten toimia jos kaikesta huolimatta tapahtuu se mitä ei pitäisi tapahtua.

Siksi minulla on nyt aikaa ja voimia jatkaa rakkaita harrastuksia. Kun minun ei tarvitse käyttää jokaista solua uuden oppimiseen. Tai vanhan kertaamiseen.

Sen huomaa pukeutumisessanikin. Tutkin kaappejani innokkaana. Löydän vanhoja vaatteita, kenkiä ja asusteita ja näen ne aivan uusin silmin.

Ajattelin myös käynnistää jokakeväisen kaappien siivouksen ja monien muiden tapaan laittaa ylimääräiset kiertoon.

Työyö osa 2

2011-05-30T02:45:00.000+03:00

Yötyö saattaa lisistään huolimatta tulla melko kalliiksi. Ainakin silloin kun on rauhallista.

Mekko Topshopista

Työyö

2011-05-29T02:08:00.000+03:00

Yöllä on oikeasti aika tylsää olla töissä.

Kaikki muut yleensä nukkuvat.

Yrittäessään pysyä hereillä, allekirjoittanut saattaa joskus eksyä jollekin nettisivustolle, jossa mielikuvituksen voi päästää valloilleen.

Voi esimerkiksi kuvitella olevansa jossain lämpimässä paikassa, olkihattu päässä, olkapäät paljaana, hellemekon helmat hulmuten...

Puukengät

2011-05-23T22:10:00.001+03:00

Näistä minä pidän.

Puiset pohjat kopisevat mukavasti asfaltilla.

Vielä kun jaksaisi kynnet lakata...

Tähän kuvaan, tähän tunnelmaan....

2011-05-16T23:37:00.000+03:00

Olen aivan rakastunut utohon uuteen paitaan. Ongelmanani on vain ollut sen yhdistäminen. Olen pitänyt sitä jotenkin juhlavana... Kunnes tänään kiireessä (aikaa pukea ja olla perillä: 7 minuuttia) sain päähänpiston. Jospa vain laitan juhlapaidan tavallisten arkivaatteiden päälle.

Ja siitä se taas lähti. Yksi parhaista ideoistani ikinä. Pukeminen kiireessä - sitä täytyy kokeilla useammin.

Otsakkeeton

2011-05-11T19:28:00.000+03:00

Ihminen voi olla onnellinen monista asioista.

Kuten siitä, että kesken keskivertotyöpäivän huomaa sähköpostissaan tilinauhan ja paketin saapumisilmoituksen.

Tilinauhaa en viitsi esitellä, mutta paketin sisällön sitäkin mieluummin - kaksi paperisiin paketteihin käärittyä ihanuutta, paita ja housut, jotka pääsevät lähempään esittelyyn kun minulla on paremmin aikaa...

Walk this way

2011-04-21T23:21:00.000+03:00

Lähes kymmenen päivän työputki loppui toissapäivänä. Eilen oli ensimmäinen vapaa kolmesta ja jaksoin käydä uimassa. Lopun päivää nukuin. Tai ainakin makasin sohvalla puolitajuttomassa tilassa.

Tänään olin jo pirteämpi; kävin uimassa, tein HIRVEÄSTI kotihommia ja käytin koiran ulkona. Ilman sukkia. Sillä nyt on kevät, eikä keväällä pidetä sukkia.

Huomenna en aio mennä uimaan (sillä uimahalli on kiinni ja olen aivan liian mukavuudenhaluinen mennäkseni meriveteen). Huomenna menen syntymäpäiville.

En aio poimia päivänsankarille kukkia takapihaltamme, vaikka niitä siellä jo, betonisen kivijalan kupeessa, syksyn lehtien seassa kasvaa.

Perheenlisäystä

2011-04-16T19:28:00.000+03:00

Pidä tässä sitten blogia kun ensin ei toimi kameran ja tietokoneen yhteistyö ja sitten photopucket käy reistailemaan. Onneksi (ehkä) muistan miten kuvia saa ladattua blogiin bloggerin kautta.

*****

Kuten olen aiemminkin maininnut, pidän väreistä. Suurin suosikki on punainen. Löydettyäni punaiset balleriinat kaapin pohjalta, olen innostanut itseäni lättäkenkäharjoituksiin. Pyörällä polkiessa ne ovat okei, kävellessä jalkoja alkaa koskemaan.

*****

Kuvat taitavat olla tämän viikon perjantailta. Silkkimekko Topshopista, kengät ja takki H&M:ltä, tukka kampaajan jäljiltä.

Otsikossa mainittu uusi perheenjäsen näkyy näissä kuvissa. Saanko esitellä venäläinen kääpiöhamsteri nimeltään Olivia.

Mikäli koneet suostuvat toimimaan ensi viikolla, päivityksiä on luvassa hieman tiuhempaan.

Tarjolla tänään

2011-04-08T13:31:00.000+03:00

Ylivalottuneita pönötyskuvia. Ilman päätä, jälleen. Mutta se ei ole päivän pointti. Päivän pointti on se, että siinä missä ihmiset yleensä opettelevat käyttämään värejä mustan sijaan yhdistämällä kirkkaita värejä mustan kanssa, minä opettelen käyttämään mustaa yhdistämällä sitä kirkkaisiin väreihin.

Tarjolla on myös hieman nostalgiaa, sillä asuuni kuului tänään myös aito Miska-pinssi vuodelta 1980, jolloin kesäolympialaiset pidettiin Moskovassa. Kummisetäni toi minulle tuliaisina sieltä kaksi pinssiä ja ISON nallen, jolla oli liikkuvat kädet, jalat ja pää.

Myös korvakorut voisivat ulkonäkönsä puolesta olla kultaiselta 70-luvulta. Todellisuudessa ne on kuitenkin hankittu ihan lähivuosina, ehkäpä jopa viime tai tänä vuonna.

Päätöntä menoa

2011-04-07T13:08:00.000+03:00

Omien kuvien katselu on joskus inhottavaa. Ainakin silloin kun kuvia ottaa kauhealla kiireellä ruuhkaisessa parkkihallissa itselaukaisimella.

Jep, jep.

Harmaa su sopii harmaaseen, sunuiseen päivään, mutta kaipaa piritystä. Punainen paita tuo mieleen viime kesän, sillä tuo paita päällä olin P!NKin keikalla. Voi olisipa taas kesä...

Ps. Viimeisessä kuvassa vilahtava CityShoppari on ylimääräinen ja menossa huutikseen myyntiin. Jos joku siitä kiinnostuu, niin viestiä kommenttiboksiin tai s-postiin ja voidaan tehdä kaupat tässä ja nyt.

Sininen unelma

2011-04-06T01:51:00.000+03:00

Olen aika pitkään ollut suurien laukkujen ystävä, mutta viime aikoina huomasin kaipaavani jotain pienempää. Melko lyhyen ja tuskattoman etsinnän päätteeksi löysin itselleni laukun, joka täytti kokovaatimuksen lisäksi muutaman tärkeän ulkonäöllisen seikan ja pääsi siksi uudeksi uskolliseksi ystäväkseni.

Hih. Täti-ihminen (eli minä) repäisi viime yönä (yövuorot tulevat kaalliiksi). Tein elämäni ensimmäisen Topshop-tilauksen.

Hello. Is it me you're looking for...?

2011-04-03T16:54:00.000+03:00

Kysymyksen esitettyään, hän astuu varovasti, hieman anteeksipyydellen sisään.

Käyttäydyttyään kuin diiva, unohdettuaan ystävänsä ja lupauksensa, häntä nolottaa aivan liikaa. Jännitys on kasinkosketeltavaa kun hän jälleen kerran pyytää oikkujaan anteeksi.

Hän kaipaa kavereitaan jakamaan arkensa, mutta suree jo etukäteen sitä, ettei pysty parempaan. Tulevaisuudessakaan.

Tämä sumuinen, harmaa sunnuntaipäivä on pitänyt sisällään ruokailun Amarillossa rakkaimpien kanssa, raitoja, käyskentelyä keisarillisissa maisemissa ja paljon muuta ihanaa.

Tällaisia päiviä voisi olla enemmän.

1/4

2011-01-16T22:33:00.000+02:00

Varmaan siitä asti kun olen itse alkanut päättää pukeutumisestani sitä on sanellut jokin muu seikka kuin käytännöllisyys. Usein ratkaisevin tekijä on ollut ulkonäkö.

Jos olisin järkevä ja käytännöllinen olisin jättänyt peep-toe saappaat kaappiin odottamaan aikoja parempia, mutta koska olen minä, en tietenkään malttanut odottaa uusien kenkien korkkaamista.

No. Sukat ovat olleet muutaman kerran märät. Mitä sitten. Aina ne saa kuivattua.

Sen verran täytynee antaa periksi ja kiittää herra fordia ja muita kivoja setiä ja tätejä autotehtailla, että ilman heitä olisin tuskin liikkunut kahdenkymmenen asteen pakkasessa ulkona noissa saapikkaissa.

2011-01-13T00:10:00.001+02:00

Nukkuminen on yliarvostettua. Nukkumisen sijaan ihminen voi yöllä tehdä paljon mukavampia asioita, kuten blogata.

Kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin täti ruskeassa eläinkuosissaan vietti taas erään merkkihenkilön syntymäpäivää.

En siis vieläkään ole oppinut, että laukun ja kenkien tulee olla samanväriset.

En olisi ikinä uskonut, että Maraboun suklaata pystyy syömään. Mangon (tai oikeasti omenan) kera sekin näemmä on mahdollista.

En ole koskaan

2011-01-07T19:57:00.001+02:00

ennen istunut kampaajan jakkaralla neljää ja puolta tuntia, mutta nythän sekin on koettu. Ja ikinä ennen minulla ei ole ollut vihreää hiuksissa, mutta nyt on sekin koettu. Matka kohti blondiutta on paljon vaikeampaa kuin oletin.

Väsyttää. Kampaajareissun lisäksi urheiin tänään paikallisessa pirsmassa. Kun kävelee melko ison marketin päästä päähän kymmenisen kertaa etsien milloin mitäkin, voi anoa saaneensa päivän hyötyliikunta-annoksen.

I rest my case.

Ja meen päikkäreille.

Ooo, onko tuo karvapallo

b-day

2011-01-06T23:57:00.000+02:00

Loppiaisena elikkäs tänään juhlittiin synttäreitä. Kahdella kaunista kaurista olivat juhlan kohteena. Vuosia tuli täyteen yhteensä kuusitoista, joka on vain muutama enemmän kuin päälläni olevalla mekolla. (Olisi minulla ollut uusia juhlaan sopivia vaatteita kaapissa kaksikin, mutta toisen olemassaoloa en muistanut ja toinen on varattu helmikuisiin häihin.)

Juhlissa syötiin suklaakakkua, Runebergintorttuja, pipareita ja rinkeleitä, juotiin kahvia, limua ja mehua. Puhuttiin, laulettiin, leikittiin, naurettiin.

Juhlien jälkeen käytiin pizzeriassa hakemassa päivän päivällinen.

Kaiken kruunasi ihanan sininen ilta.

Todos los colores

2011-01-04T00:06:00.003+02:00

Mikään ei piristä päivää niin kuin pari kenkiä.

Paitsi kaksi paria.

Ja uusi laukku.

Kuin pisteenä sen kuuluisan iin päälle, paitojakin löytyi lähes kaikissa sateenkaaren väreissä.

Olen omistanut ruskeat hapsusaappaat viimeeksi yläasteella. Silloin käytin ne puhki. Ihan oikeasti puhki. Jos oikein muistan, niistä lähes pohja tippui... Luultavasti näillekin käy samoin, sillä kerran laitettuani ne jalkaan, en ole niitä riisunut muuta kuin pakon edessä eli töihin tullessa.

Hupsis!

2011-01-03T17:57:00.004+02:00

Vanhassa vara parempi.

On se vaan NIIN totta.

Olen melko kauan ollut Max Factorin False Lash Effectin uskollinen ja tyytyväinen käyttäjä.

kuva

Helposti kyllästyvänä ja aina uutta etsivänä, päätin sortua kahden mainoksen uhriksi ja kokeilla Isadoran Wigwham Heavy Lashes Mascaraa.

kuva

Ei olisi kannattanut. Siinä missä vanha, uskollinen kumppanini tekee ripset tuuheammaksi tämä uusi kumppani tuhraa ja sotkee jättäen ripset lähes laittamattoman näköiseksi. Ei hyvä.

(Eniten harmittaa se, että pihinä ihmisenä en raaski heittää tuota surkeaa ripsiväriä roskikseen, vaan minun on pakko käyttää se loppuun.)

(Toiseksi eniten harmittaa se, että olin naputtanut tämänkin valmiiksi jo aikoja sitten, mutta unohdin julkaista. Hupsis!)

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011

2010-12-31T18:04:00.000+02:00

Alku

2010-12-29T14:10:00.001+02:00

Yön ollessa melko rauhallinen, voin inspiraation iskiessä kirjoitella tänne asian jos toisen ja ajastaa ne myöhemmin julkaistavaksi.

Mieleeni näet juolahti, että jouluviikolla, eräänlaisella joululomalla, minulla oli kerrankin aikaa ja inspiraatiota toteuttaa yhtä intohimoistani eli katsoa elokuvia.

Katsoin monta vanhaa tuttua ja muutaman uuden. Yksi niistä teki minuun jonkinlaisen vaikutuksen. Ehkä yksi syy oli pääosan esittäjä, josta en ikinä ole pahemmin piitannut, mutta joka tämän elokuvan ansiosta saa mahdollisuuden.

kuva: http://www.makuuni.fi/

En edelleenkään ole Leonardo-fani ja todennäköisesti aiheesta olisi saanut vieläkin mielenkiintoisemman elokuvan, mutta olisi tuon elokuvan vaatiman vajaan 2½ tuntia voinut huonomminkin käyttää.

No niin...

2010-12-29T01:56:00.000+02:00

Minulla oikeasti oli tarkoitus päivittää blogiani ihan säännällisesti. Ja hieman useamminkin kuin kerran vuodessa. Mutta mutta. Jotenkin aika tuntuu lipuvan liian nopeasti ja elämässä on niin paljon kaikkea mitä pitää ehtiä. Kuten perhe.

Ja työ.

Ja etenkin kaikki tähän uuteen, ihanaan työhön liittyvä opettelu ja opiskelu. Ja opiskelijoiden opettaminen ja uusien työntekijöiden ohjaaminen ja miljoona muuta asiaa, jotka ovat täyttäneet päiväni.

Olin jopa hetken aikaa kiinnostumaton vaatteista. Käytin samoja helppoja, turvallisia yhdistelmiä päivästä toiseen. Vaatekaappini helmet saivat pölyyntyä aivan rauhassa, enkä hirveästi jaksanut innostua uusien ostamisesta.

Kunnes jossain vaiheessa joulun tienoilla tunnelmat alkoivat muuttua. Nyt olen melko varma siitä, että jaksan jo keskittyä muuhunkin kuin niihin välttämättömyyksiin.

Luultavasti jaksan ylihuomenna lähteä rämpimään alennusmyynteihin vain todetakseni, että jokavuotiseen tapaan kassini täyttyvät normaalihintaisista perusvaatteista niiden alennusrytkyjen sijaan.

Mutta nyt on vielä aika keskittyä muuhun. Ensin keitän kahvit ja syön jotain.

Sitten tarkistan, että maassa on rauha tai ainakin osastolla rauha maassa.

Mul on tästä asti aikaa, sydän vasta puolillaan, mielinmäärin kahvii ja tupakkaa

2010-11-18T22:52:00.000+02:00

Raidat, nuo rakkaat ystäväni, ovat jälleen valloittaneet sydämeni. Hetken aikaa meni etten oikeasti edes halunnut niitä nähdä, harkitsin jopa niiden totaalista poistoa kaapistani, mutta onneksi säilytin järkeni.

Ja järkiinnyttyäni hankin muutaman uuden ystävän. Niitä olenkin sitten aika pitkälti käyttänyt viime päivinä.

Yksi ihmiskunnan parhaista keksinnöistä on kuivausrumpu. (ja nyt ei takerruta niihin ympäristöseikkoihin joiden takia sydäntäni silloin tällöin riipaisee kuivurin käyttö) Se mahdollistaa samoissa vaatteissa kulkemisen päivästä toiseen ilman lukusia kaksoisvaatekappaleita sekä ympäristöhaittoja. (kuitenkin olen yhä edelleen sitä mieltä, että hyvä vaate kannattaa ostaa kaikissa väreissä. sitä faktaa ei poista edes kuivausrumpu)

Ps. Tupakkaa en polta, mutta voitte uskoa, että kahvia kuluu kuppi jos toinenkin tänä yönä. Kohta kaksi tuntia töitä takana ja kahdeksan vielä edessä.

Ja vaikka kaunis ajatus päässä soi, se soi vain vähän aikaa. Ja haparoi.

2010-11-14T22:57:00.000+02:00

En minä tästä eroon pääse.

Tämä blogi on juuttunut minuun kuin sairaalabakteeri kantajaansa.

-----

Olen viimeisten viikkojen ajan ollut melko puhki. Kaikki on erään viattomalta vaikuttaneen puhelinsoiton syytä. Tuon puhelinsoiton seurauksena vaihdoin melko nopealla aikataululla tutun ja turvallisen osa-aikaisen päivätyön kokoaikaiseen kolmivuorotyöhön ja voin tunnustaa, että siinä on ollut jonkin verran opettelua.

Aion kuitenkin yrittää, nyt kun elämä tuntuu taas voittavan, päivittää blogiani.

Tervetuloa mukaan kaikki vanhat ja uudet tutut.